Kavimme Maijan kanssa eilen ostoksilla ja puistossa. Maija aina puhuu autossa koko ajan ja meilla on hyvat keskustelut, eilen han kyllastyi puhumaan kanssani kun joka lauseen jalkeen kysyin "MITA?" Autoni on tietysti 20 vuotta vanha ja vahan aanekkaampi kuin uudet autot, mutta tahan asti olen kuullut ihan hyvin kun lapset ovat puhuneet tai tapelleet autossa. Monesti olen toivonutkin etta ei tarvitsisi kuunnella kun lapset tappelevat tai saisin vaan nukkua yolla heidan itkuistaan huolimatta. En ole koskaan ajatellut kuuloa sen tarkemmin, olen ottanut sen itsestaan selvyytena. Kun asuimme Kaliforniassa kavin kotikaynneilla naisen luona joka oli taysin kuuro, mutta kaikki hanen lapsensa olivat kuulevia kuten myos hanen miehensa. Kuurous ei nayttanyt vaivaavan hanta yhtaan ja ajattelin uutena aitina etta sehan voi olla vaan bonus kun ei kuule lasten itkua ja kinasteluja.
Nyt olen joutunut viettamaan viikon huono kuuloisena olen muuttanut mielipiteeni. Mina kaipaan sita kun kuulen lasten heraavan aamulla ja vaikka he valilla tappelevatkin kuin kissat ja koirat, haluan kuulla joka sanan ja aanen mita heidan suustaan tulee. Kuulen viela, mutta en kovin hyvin. Kuuloni on samanlainen kuin joku laittaisi paansa veden alle. Kaikki kuulostaa kaukaa tulevalta. Eilen juoksin puhelimen perassa kun kuulin etta se soi, mutta en voinut tietaa missa se soi. Minulle iski paniikki kun laakari sanoi etta ihan pienella todennakoisyydella tama voi olla pysyva kuulon menetys. Shawn antoi minulle siunauksen ja olen rukoillut paljon. Tiedan etta kaikki on hyvin ja olen kiitollinen etta kuulen edes vahan.
Luin Mormonin Kirjaa ja satuin tahan jakeeseen Moosian 24 luvussa. 14 "Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te tämän jälkeen olisitte minun atodistajinani ja jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen bahdingoissa." Tiedan etta tapahtui minun kuulolleni mita tahansa, Taivaan Isa pitaa minusta ja perheestani huolta. (Toivon etta se palautuu kuitenkin ja NOPEASTI.) ;)
Iloisempia uutisia on myos ilmoitettavana. Olen tulossa lasten kanssa Suomeen Kesakuun alussa, ja saan olla siella viisi viikkoa. Toivomme etta Shawn paasee myos piipahtamaan siella pariksi viikoksi. Olis ihana ottaa o taas perhekuva koko suvusta, viimeisesta kuvasta on jo kauan, odotin silloin Mikaelia ja han tayttaa 8v. Lapset odottavat seikkailuja mummun ja Hessun kanssa ja serkkujensa tapaamista. Hanna haluaa etta mummu opettaa hanet kutomaan. Tietysti he odottavat myos karkkia ja jaateloa ja leipaa... Amerikasta saa ihan hyvaa ruokaa mutta ei yhta hyvaa kuin koto Suomesta!
